Seuraavana aamuna, tai no, 12 aikaan päivällä aamupalan syötyään Joakim selaili kännykällään avoimia työpaikkoja. Aikansa selailtuaan hän huomasi, että läheiselle hautuumaalle haetaan osa-aikatyöntekijää. Joakim päätti käydä paikan päällä kysymässä, onko vakanssi vielä vapaa. Joakim hurautti taksilla hautuumaalle. Vaikka päivä oli korkeimmillaan, oli ilmapiiri mausoleumin ympärillä kolkko. Joakim rohkaisi mielensä ja asteli mahdollisimman varmoin elkein sisälle. Siellä selvisi, että hän oli siihen mennessä ollut ainut hakija, joten mausoleumin johtaja päätti palkata Joakimin siltä istumalta. Koska työhaastattelu oli päättynyt nopeammin kuin mitä hän oli arvellut, Joakim päätti tutkia uuden työpaikkansa lähiympäristöä. Hän huomasikin melkein heti jotain kiinnostavan näköistä läheisen mäen huipulla, ja päätti mennä ottamaan heti selvää, mitä siellä oli. Intoa täynnä Joakim juoksi koko matkan mäen päälle, ja sinne päästyään hän löysi jotain ihmeellistä. Mäen päältä