Osa 2: Outoja valoja

Seuraavana aamuna, tai no, 12 aikaan päivällä aamupalan syötyään Joakim selaili kännykällään avoimia työpaikkoja. Aikansa selailtuaan hän huomasi, että läheiselle hautuumaalle haetaan osa-aikatyöntekijää. Joakim päätti käydä paikan päällä kysymässä, onko vakanssi vielä vapaa.

Joakim hurautti taksilla hautuumaalle. Vaikka päivä oli korkeimmillaan, oli ilmapiiri mausoleumin ympärillä kolkko. Joakim rohkaisi mielensä ja asteli mahdollisimman varmoin elkein sisälle. Siellä selvisi, että hän oli siihen mennessä ollut ainut hakija, joten mausoleumin johtaja päätti palkata Joakimin siltä istumalta.

Koska työhaastattelu oli päättynyt nopeammin kuin mitä hän oli arvellut, Joakim päätti tutkia uuden työpaikkansa lähiympäristöä. Hän huomasikin melkein heti jotain kiinnostavan näköistä läheisen mäen huipulla, ja päätti mennä ottamaan heti selvää, mitä siellä oli.

Intoa täynnä Joakim juoksi koko matkan mäen päälle, ja sinne päästyään hän löysi jotain ihmeellistä.

Mäen päältä löytyi suuri kivimuodostelma.
"Vau! Tämä on aivan upea löytö!", Joakim katseli haltioituneena ympärilleen, ja huomasi suurimmassa kivessä jotain muista poikkeavaa.

Lähempää katsottuna omituiset kuviot kiven pinnalla näyttivät jonkin sortin kirjoitukselta.
"En ole ikinä ennen nähnyt mitään tälläistä. Tämä on aivan varmasti alieneiden tekeleitä, voisin vaikka panna pääni pantiksi siitä.", Joakim pohti mielessään. Hän tutkaili merkkejä yrittäen keksiä, mitä siinä luki. Aikansa pohdittuaan hän tuli siihen tulokseen, ettei pystyisi ilman taustatutkimusta näitä merkkejä purkaa. Hänen täytyisi tulla tänne uudestaan, kunhan on ensin etsinyt tarpeeksi tietoa alieneiden kirjoituksiin liittyen. Onneksi niistä löytyi paljon artikkeleita TÄLLI*:n nettisivuilta.

*Taivaan Ällistyttävien Lentävien Lautasten Ihmettelijät

Kun Joakim oli tekemässä lähtöä, hän kuuli pientä tuhinaa selkänsä takaa. Kun hän kääntyi ympäri, näki hän pienen rusehtavan palleron, joka liikkui maassa kovasti tuhisten.

Lähemmäksi mentyään hän huomasi, että tuhinapallo oli pieni suloinen siili. Hän katseli siilin pyörimistä maassa, kunnes tämä kellahti yhtäkkiä selälteen. Joakim varovasti nosti siilin kädelleen aikeissaan kääntää tämän takaisin jaloilleen, mutta siili päätti että siinä kädellä oli hyvä olla, eikä suostunut enää lähtemään siitä pois.
"Haluatko sinä pikku neulatyyny tulla minun mukaani?", Joakim kysäisi siililtä. Siili vain tuhahti kovaäänisesti, ja Joakim arveli sen olevan myönteinen vastaus. Hän lähti kävelemään pois mäeltä siili sylissään.

Kotiin päästyään Joakim kävi viemässä Palleroksi ristimänsä siilin sisälle, ja päästi sen makuuhuoneen lattialle toistaiseksi juoksentelemaan, sillä eihän hänellä ollut sille vielä häkkiä. Hän vei huoneeseen myös hieman salaattia näin ensihätään siilille ruuaksi, ja pienessä kipossa vettä. Hänen täytyisi huomenna heti työpäivän jälkeen käydä ostamassa ensimmäisellä palkallaan Pallerolle häkki ja ruokaa.

Varmistettuaan että Pallerolla oli kaikki hyvin, Joakim puolijuosten meni kaukoputkensa luokse. Yö oli nimittäin jo pitkällä, ties mitä taivaalla näkyisi lentävän.
Hänen ei tarvinnutkaan kauaa tiirailla, kun jotain kiinnostavaa ilmestyi kaukoputken linssiin. Kummallisten valojen ympäröivä asia kiisi kovalla vauhdilla kohti Joakimin taloa.

Joakim lähti juoksemaan valojen perään, jotka pysähtyivät sitten kuin seinään aivan etupihan laidalle.

Päästyään lähemmäs Joakim katsahti ylös ja ei ollut uskoa silmiään.
"Voiko tämä olla totta?! Vai näenkö harhoja?", Joakimin leuka oli tippua maahan ja niska mennä sijoiltaan, kun hän hämmästyksissään tiiraili ylös.

Hänen yläpuolellaan leijui pieni avaruusalus! Hän tuijotti kuin lumottuna avaruusalusta, eikä vieläkään tahtonut uskoa tätä todeksi.

Yhtäkkiä avaruusaluksen pohjasta tuli valokeila, ja ennen kuin Joakim kerkesi edes reagoida asiaan mitenkään, hän tunsi jonkin voiman vetävän häntä ylöspäin. Hän yritti epätoivoisesti räpiköidä irti säteestä ja huutaa apua, mutta hänen äänensä juuttui kurkkuun. Itku silmässä hän katsoi kuinka maailma hänen ympäriltään hävisi kirkkaaseen valoon hänen kadotessaan avaruusaluksen uumeniin.

Saatuaan Joakimin matkaansa, valot ympäröivät taas avaruusaluksen kokonaan, ja tämä hävisi sen siliän tien jonnekkin tuntemattomaan.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan päästä Joakim ilmestyi kuin tyhjästä takaisin.

Kun hän viimein tajusi missä hän taas oli, hän purskahti itkuun. Hän itki ja itki, eikä kyennyt hillitsemään itseään. Hän ei edes tiennyt, miksi hän itki. Itkikö hän ilosta vai pelosta? Hän tunsi itsensä avuttomaksi ja hämmentyneeksi, eikä kyennyt ajattelemaan selkeästi.

Aikansa itkettyään Joakim rauhoittui, ja hänen ajatuksensa olivat jälleen kirkkaat. Hän alkoi prosessoimaan, mitä oli juuri käynyt läpi. Hän ei hirveästi muistanut, mitä sen jälkeen oli tapahtunut, kun hänet oli imaistu alukseen, mutta hän muisti että häntä tutki vihertävä alien. Alienilla oli ollut isot mustat silmät, joiden katse tuntui porautuvan suoraan Joakimin läpi. Katse oli ollut samaan aikaan hyvin pelottava mutta myös jollain tapaa rauhoittava. Muuta hän ei enää muistanut, alien oli varmaan käyttänyt jonkin sortin muistintyhjentäjää häneen.

Käytyään pari kertaa läpi kaiken, minkä Joakim muisti, hänet valtasi iloisuus. Hän oli pienestä asti toivonut pääsevänsä näkemään alieneita, ja nyt hänen pitkäikäinen haave oli vihdoin toteutunut. Vaikka hänelle oli ties kuinka monta vuotta toitotettu monelta eri taholta, ettei alieneita ole olemassa, hän tiesi nyt varmuudella heidän olleen väärässä.

Kaiken tapahtuneen jälkeen Joakim oli aivan naatti. Hän ei vaivautnut edes riisumaan päälivaatteitaan pois sänkyyn mennessä, vaan meni suoriltaan nukkumaan.

Aamulla hän heräsi omituiseen oloon. Hän ei tiennyt, mistä olo johtui tai edes mikä se tarkalleen oli. mutta jotenkin tuntui että hänen kehossaan tapahtui jotain omituista.
"Ehkä minulla on vain lihakset jotenkin jumissa viime öisen takia. Lämmin kylpy saattaisi auttaa.".

"Ah, nyt on jo paljon parempi.", Joakim nautti lämpivän veden rentouttavasta vaikutuksesta, ja olisi varmaan lillunut koko päivän ammeessa, ellei hänelle olisi iskenyt sudennälkä.

Joakim hotki ahnaasti ensin ison annoksen salaattia, ja siihen päälle vielä jättipurkillisen jäätelöä. Hän ei ole varmaan ikinä ennen syönyt näin paljoa kerralla, mitä nyt, ja se hieman ihmetytti häntä. Mutta hän tuli siihen tulokseen, että sieppaus oli tähänkin syynä, että se oli vain jotenkin sekoittanut hänen kehonsa toimintaa.

Joakim veteli viimeisiä lusikallisia kun kuuli kimppakyydin tööttäilevän ulkosalla. Hän oli täysin unohtanut, että hänen piti mennä tänään töihinkin. Hän kauhaisi viimeisen lusikallisen suuhunsa ja juoksi sitten kiireellä autoon, joka lähti saman tein kaasuttamaan kohti hautuumaata. Joakim yritti jutella auton kuskina olevalle työkaverilleen, mutta tämä vastaili niin lyhyesti kaikkeen ,että Joakim luovutti ja tyytyi istumaan hiljaa loppumatkan.

Ensimmäinen työpäivä sujui ilman erikoisia kommelluksia, enimmäkseen perehdytystä hautojen hoitoon liittyen ja miten poisnukkuneiden omaisia tuli kohdella.
Töistä lähtiessään Joakim tunsi vatsassaan omituista nipistelyä, ja sitten aivan äkisti hänen vatsansa alkoi hohtaa vihreää valoa, joka paistoi vaatteiden läpi.
"Apua, mitä tämä on??", hän parahti ja katsoi vatsaansa kauhusta jäykkänä. Hän oli jo aikeissa kaivaa kännykkän esiin soittaakseen hätänumeroon, mutta outo hohde katosi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Joakim hieroi otsaansa sulkien silmänsä, ja veti pari kertaa syvään henkeä.
"Tämän oli pakko olla vain jonkinlainen harha, ei minun vatsani oikeasti voinut hohtaa.", hän rauhoitteli itseään mielessään. Vedettyään vielä pari syvää henkäystä, Joakim jatkoi matkaansa eläinkaupan kautta kotiin.

Kotiin saavuttuaan Joakim meni heti virittämään Palleron häkkiä kuntoon, jottai saisi pienen piikikkään ystävänsä vihdoin pois lattialta. Pallero vaikutti erittäin tyytyväiseltä uuteen kotiinsa, ja se tutki innoissaan joka sopukan ja nurkan iloisesti tuhisten.
"Voi että kun sinä olet niin suloinen, etkös olekin.", Joakim lässytti samalla, kun seurasi Palleron puuhia.

Aikansa Palleron kanssa touhuttuaan, Joakim meni jälleen tuttuun tapaansa tutkimaan yötaivasta. Tosin tänä iltana hän ei enää toivonut kohtaamista alieneiden kanssa, eilinen kohtaaminen riitti hänelle ihan hyvin , ainakin joksikin aikaa.

Kun yö oli alkamassa jo muuttua aamuksi, Joakim huomasi pienen oranssin tähden, jota hän ei ollut ennen nähnyt. Hän kaivoi esiin pienen vihon, josta löytyi kaikki jo tiedetyt taivaankappaleet sijainteineen. Hän selaili vihkoa, ja totesi, että oli onnistunut löytämään uuden tähden.

Vaikka kello oli vasta viisi aamulla, hän ei malttanut olla soittamatta paikalliseen tiedekeskukseen. Puhelin hälytti jonkin aikaa, ennen kuin väsyneen kuuloinen ääni vastasi: "Sunset Valleyn tiedekeskus, kuinka voin auttaa?". Joakim kertoi löydöstään ja antoi tähden koordinaatit, jotta virkailija pystyisi vielä koneelta tarkistamaan, oliko kyseessä tosiaan uusi löytö. Ja sehän se tosiaan oli! Virkailija kertoi, että Joakim oli juuri löytänyt oranssin kääpiötähden, ja saisi nimetä sen, sekä saisi siitä rahapalkkion. Hetken mietittyään Joakim päätti, että tähden nimeksi tulisi Mandariinitähti. Virkailija kirjasi nimen ylös ja päätti sitten puhelun.

Aurinko oli jo kerennyt nousta taivaalle, ennen kuin Joakim pääsi nukkumaan. Mutta mitäpä sitä turhaan normaalia päivärytmiä ylläpitämään yökukkujana.

Herättyään myöhään iltapäivällä Joakim katsahti alaspäin vain huomatakseen, että vaivoin enää näki varpaitaan mahaltaan.
"Mistä ihmestä tämä pötsi tähän on tullut? Vielä eilenhän olin solakka itseni.", hän ihmetteli.

Joakim joutui penkomaan koko vaatelipastonsa läpi, ennen kuin löysi tarpeeksi väljät vaatteet. Hän ei kyllä millään ymmärtänyt, miten hän on voinut yhden yön aikana turvota näin paljon.

Joakim oli kuullut työkaveriltaan, että tänään kirjakaupalla järjestettäisiin Palapelipippalot, jonne oli vapaa pääsy. Se kuullosti hauskalta, joten hän oli päätänyt mennä käymään siellä.
"Voi kamala, kun on vaikea kävellä tämän pötsin kanssa.", Joakim vaikeroi mielessään vaappuessaan kohti tilaamaansa taksia.

Päästyää kirjakaupalle oli Palapelipippalot jo alkaneet. Joakim vaappui ihmisten sekaan ja asettui tyhjälle paikalle kokoamaan palapeliä. Hän oli kuullut, että nopeinten palapelinsä koonnut voittaisi rahaa, ja hän yritti parhaansa mukaan olla nopein, mutta häntä ei tällä kertaa lykästänyt.

Tappiosta hieman pettyneenä Joakim päätti piipahtaa rannalla. Hän ei ollut ennen asunut merenrantakaupungissa, eikä ollut myöskään ennen nähnyt merta. Hän ihasteli maisemaa hetkisen, kunnes huomasi hiekalla lojuvan jotain.

Lähemmäksi päästyään Joakim tunnisti hiekalla lojuvan asian meteoriitin palaseksi. Hänen oli aivan pakko poimia se matkaansa, jotta voisi analysoida sitä sitten kotona.

Matkalla pois rannalta Joakim löysi myös kiven, jossa välkehti jotain punaista. Hän tunnisti sen rubiiniksi.
"Tämähän kääntyi onnekkaaksi illaksi.", hän ajatteli noukkiessaan rubiinimöhkäleen ylös ja jatkoi sitten kohti kotia.

Kotiin päästyään Joakimin valtasi suunnaton uupumus. Hän vaivoin jaksoi vaihtaa ylleen yövaatteet ja köpiä peiton alle, ja hän nukahti heti silmät ummistettuaan.

Aikaisin aamulla Joakimin herätti omituinen tunne vatsassaan. Aivan kuin hänen sisällään olisi jokin liikkunut levottomasti.

Noustuaan ylös hänestä alkoi tuntua siltä, että hänen sisuskalunsa olisivat muljahtaneet ylösalaisin ja hänen vatsansa alkoi taas hohtamaan kirkkaan vihreänä.

Joakim piteli vatsaansa ja ähki kivusta. Hän oli taittua kaksinkerroin kun kivunaalto pyyhkäisi hänen kehonsa läpi, ja tuskanhiki vain virtasi norona pitkin hänen kasvojaan.

Sitten tapahtui jotain täysin odottamatonta, aivan ällistyttävää ja myös ehkä hieman luonnotonta. Nimittäin Joakimin vatsan läpi vihreän hohteen keskeltä pullahti ulos vauva! Joakim tuijotti vihertäväihoista pientä olentä käsillään aivan shokissa, kunnes ymmärsi mikä se oli. Se oli alienvauva. Hän kävi penkomassa vaatelipastoaan etsien jotain, mihin kääräistä pienen nyytin. Sen jälkeen hän nosti sen lähemmäs kasvojaan katsoakseen sitä lähemmin, ja kyllä vain, se todellakin oli alienvauva.

Joakim ei oikein tiennyt, mitä hänen pitäisi tästä ajatella. Hänen vatsansa läpi tuli juuri hetki sitten alienvauva. Siis oikea vauva, hänen vatsastaan! Täysin vastoin kaikkia luonnonlakeja hän oli juuri synnyttänyt vauvan.
Hän katsoi sylissään tuhisevaa nyyttiä, ja ymmärsi että tästä hetkestä lähtien hänen elämänsä tulisi muuttumaan hyvin radikaalisti.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Että sellasta tällä kertaa :D . Vaikka minulla olikin alusta asti tarkoitus saada tämä alienvauva aikaiseksi, ei sen ollut kumminkaan tarkoitus tapahtua näin alussa. Mutta sims nyt päätti toisin xD .
Tosin sitten kun se aliensieppaus tapahtui, jouduin käynnistämään pelin viisi kertaa uudelleen jotta Joakim oikeasti tuli raskaaksi, sillä en uskaltanut jättää sen varaan että aliensieppaus tapahtuisi uudestaan ^^' .

Tähän loppuun vielä muutama hupaisa kuva Joakimin ilmeistä, kun hän oli synnyttämässä :