"Hei tytöt, anteeksi että olen vähän myöhässä.", Candy sanoi istuutuessaan. Hän oli tullut kahvilaan tapaamaan koulukavereitaan Johannaa ja Piritaa, jotka myös työskentelivät lapsenvahtipalvelussa. "Hei Candy. Et sinä paljoa menettänyt, puhuimme tässä juuri omituisimmista vahtikeikoistamme.", Pirita selitti. "No minulla onkin yksi sellainen tarina kerrottavana. Olin tässä jokunen aikaa sitten vahtimassa taaperoa, joka oli täysin vihreä. Siis oikeasti vihreä. Voitte varmaan kuvitella ilmeeni, kun näin sen mukulan ensimmäistä kertaa.", Candy selitti. "Vihreä? Mitä ihmettä, miten se on muka mahdollista?", Johanna kysyi hämmästyneenä. "En tiedä, tämän lapsen isä selitti jotain synnynnäisestä poikkeamasta, mutta en kyllä täysin usko siihen. Se lapsi oli muutenkin jotenkin omituisen näköinen, ja nauraessaan hänen äänensä kuullosti todella omituiselta.", Candy kertoi lisää. "Kuullostaa jotenkin todella karmaisevalt...

Toettuaan synnytyksestä Joakim tajusi, ettei hän oikeasti tiennyt yhtikäs mitään vauvojen hoidosta. Hän ei ollut ikinä ennen edes pidellyt vauvaa sylissään ennen tätä hetkeä. Joakim laski vauvan lattialle varovasti ja yritti epätoivoisesti keksiä, mitä hänen pitäisi tehdä. Hänen pitäisi jostain ostaa kehto ja muita vauvanhoitotarpeita, mutta hän ei haluaisi kenenkään saavan tietää, että hänellä on vauva. Hän ei nimittäin tiedä, miten selittäisi ihmisille, miten hän, yksinäinen mies, olisi vauvan saanut. Ja vieläpä vihreän vauvan kaiken kukkuraksi. Lopulta hän keksi, miten voisi käydä kaupungilla ostoksilla ilman, että kukaan saisi tietää sen olevan hän. Hän pukisi päälleen valeasun, jotta häntä ei tunnistettaisi. "Noniin, pikku nyyttinen, lähdetäänpäs ostoksille.", Joakim sanoi nostaessaan vauvaa syliinsä. Hän veti vauvan ympärillä olevaa kangasta hieman enemmän vauvan kasvojen eteen suojaksi, ettei tämän vihreys näkyisi niin hyvin. Koska Joakimista tun...